Koivukodissa Jorma saa olla oma itsensä
16221
post-template-default,single,single-post,postid-16221,single-format-standard,bridge-core-3.1.4,qode-page-transition-enabled,ajax_fade,page_not_loaded,,qode-theme-ver-30.2,qode-theme-bridge,disabled_footer_top,disabled_footer_bottom,qode_header_in_grid,wpb-js-composer js-comp-ver-7.4,vc_responsive

Koivukodissa Jorma saa olla oma itsensä

Koivukodissa Jorma saa olla oma itsensä

 

 

LÄHDE: YLE POHJANMAA

Entinen koulumiljöö Jalasjärven Luopajärvellä on toiminut pari vuosikymmentä aikuisten kehitysvammaisten kotina ja työpajana. Koivukodin arki on täynnä kohtaamisia. Niitä syntyy luonnostaan, kun omin käsin tehdään ruokaa, aurataan pihaa ja kesällä hoidetaan puutarhaa. Joka väliin mahtuu ripaus taidetta ja kulttuuria.

 

Kymmenkunta aikuista kehitysvammaista on siirtynyt Koivukodissa aamun askareiden jälkeen työpajoihin. Yksi painaa kankaaseen kohokuvioita, keittiövuorolainen tekee salaattia ja kolmas kuorii perunoita. Jorma Vähätalo huilaa. Hän on Koivukodin vanhin asukas, yli 60-vuotias. Hän on asunut Koivukodissa koko sen ajan, mitä tämä yhdistyksen ylläpitämä aikuisten kehitysvammaisten asumisyksikkö on toiminut eli pari vuosikymmentä.

– Kun sais moottorisahan, jotta sais katkoa isoja puita, Jorma tuumaa.

– Jorma pilkkoo meidän puut ja kantaa ne mielellään juhlasalin takan vierelle ja pitää huolen, että lumisina päivinä piha on aurattu, Koivukoti-yhdistyksen toiminnanjohtaja ja hoitoyksikön vastuuhenkilö Anna Vairio selvittää vieraalle.

– Saatana, verta tuli eilen nenästä, Jorma paukauttaa ja kirjoittaja on karsinut lainauksesta jo pari ylimääräistä kirosanaa.

– Se on Jorman persoonallisuuden yksi osa, eikä me täti-ihmiset ole saaneet kitkettyä sitä pois. Jorma on sitä mitä on, Anna Vairio hyväksyy.

Kohtaamisia

Koivukoti lähti mukaan kehitysvammaisten Kohtaa mut -kampanjaan.

– Tuntuu hyvältä olla esillä näin tärkeässä asiassa. Kehitysvammaisten tasavertaisuudesta ei puhuta vieläkään tarpeeksi, Anna Vairio perustelee Koivukodin mukaanlähtöä kampanjaan.

– Kyllä meillä niinsanotulla valtaväestöllä on paljon tehtävää siinä, että huomioisimme enemmän ja yrittäisimme löytää luontevaa yhteistä tekemistä.

Itsetunto kasvaa käsillä tehden

Koivukodin elämänmeno henkii steinerpedagogiikkaa: käsillä tehdään paljon ja päivät täyttyvät taiteesta ja kulttuurista, muun muassa konsertteja järjestetään säännöllisesti.

Henrietta on yksi Koivúkodin taiteilijoista. Hänen töitään on parhaillaan esillä Vaasan pääkirjastossa.
Henrietta Haupt on yksi Koivúkodin taiteilijoista. Hänen töitään on parhaillaan esillä Vaasan pääkirjastossa. Kuva: Päivi Rautanen/Yle

– Käsillä tekeminen tarkoittaa sitä, että teemme oikeita asioita, joille on käyttöä. Pian keräämme sipulin kuoria, jotta voimme värjätä villalankaa keltaiseksi, josta sitten valmistamme pääsiäiskoristeita, Anna Vairio antaa esimerkin.

Käsillä tekemisen viimeisin trendi Koivukodissa on ruoanlaitto.

– Aika monelle asukkaalle osallistuminen keittiöryhmään on tuonut paljon itsetuntoa ja tekemisen riemua. Ei tehdä vain itselle vaan kaikille, Anna Vairio kertoo.

– Minä olen salaattimestari. Tätä ja tuota laitetaan, joskus on ollut paprikaakin, Maria-Terttu Ristilä toteaa tomaatin pilkkomisen lomasta.

– Mun sisko on täällä mukana, tuo Anna. Mä tykkään hänestä. Se ei ole koskaan kiukus, Maria-Terttu jatkaa.

– Olemme sopineet Maria-Tertun kanssa, että vapaapäivinä olen hänen sisarensa ja työvuoroissa hänen hoitajansa. Yritämme pitää siitä kiinni, Anna Vairio hymyilee.

Maria-Terttu Ristilä kertoo olevansa salaattimestari. Sen on huomannut myös Koivukodin toiminnanjohtaja, Maria-Tertun sisko Anna Vairio.
Maria-Terttu Ristilä kertoo olevansa salaattimestari. Sen on huomannut myös Koivukodin toiminnanjohtaja, Maria-Tertun sisko Anna Vairio. Kuva: Päivi Rautanen/Yle

”Mä olen positiivinen”

Maria-Tertun mielestä ihmisten kohtaaminen on helppoa.

– Mä olen positiivinen. Mulla on ihania ystäviä. Mun selän takanakin on kaunis hoitaja. Se on Tuula, Maria-Terttu viittaa keittiövastaavaan. Tuula Kytömäellä on puolestaan selvät ohjeet erilaisen ihmisen kohtaamiseen.

– Kohtaa ihan niin kuin kenet tahansa ihmisen, sillähän sitä pitkälle mennään. Elämässä on kaksi tärkeää sääntöä: ”Tee niin kuin haluat sinulle tehtävän ja mieti, miltä tuntuisi, jos itsellesi tehtäisiin jotain ikävää”. Niilllä pärjää, Tuula Kytömäki miettii.

– Koen tämän kutsumustyöksi. Olen tehnyt paljon erilaisia lähihoitajan töitä, mutta tämä on ehkä palkitsevin työmaa. Mitä paremmin oppii asukkaat tuntemaan, sen mukavampi heidän kanssa on olla. Kun oppii tietämään, mitä tarkoitetaan, vaikka ei aina ole sanojakaan. He ovat kuin omia lapsia, Tuula Kytömäki herkistyy.

”Mukavasti pussaillaan”

Syntymäpäivät ovat Koivukodissa tärkeitä juhlia. Maria-Terttu muistelee hiljattain järjestettyjä 50-vuotissyntymäpäiviään. Ensimmäisenä mieleen tulee täytekakku ja toisena discoilta.

– Tanssilla on iso merkitys varsinkin synttäreillä; mikäpä sen hauskempaa, kun sankaria yksi ja toinen pyörittää, Anna Vairio nauraa.

Tiistai-illan TV2:n kehitysvammaisillassa puhutaan muun muassa asumisesta, työnteosta, parisuhteista sekä oikeudesta seksiin ja vanhemmuuteen. Anna Vairio muistuttaa, että toisesta tykkääminenhän on mukava asia.

– Kyllä Koivukodissa varmaan mukavasti pussaillaan ja tanssitaan, kun on siinä yhteisessä juhlassa sellainen kohta. Mutta riippuu paljon persoonallisuuksista ja kehitysvammaisuuden laadusta, kuinka paljon mennään pidemmälle. Ei se tykkääminen missään nimessä ole kiellettyä, sehän on mukava asia.

Maalaukset esille

Kohtaa mut -kampanjan merkeissä Koivukoti on koonnut Vaasan pääkirjaston taidekäytävälle kolmen asukkaansa töistä taidenäyttelyn. Esillä on Henrietta Hauptin, Maria-Terttu Ristilän ja Sonja Puskan maalauksia. Hyvän elämän jäljillä -näyttely on avoinna 14. maaliskuuta saakka.

– Kivaa, maalaamme vesiväreillä ja sitten on piirretty Ukon kanssa, Sonja Puska kertoo ja suunnittelee jo seuraavaa projektia: ystävänpäiväkortteja pitää tehdä paljon ja antaa kaikille.

 

Päivi Rautanen

YLE Pohjanmaa